James Joyce: Finnegans Wake

| 3 |4 |5 |6 |7 |8 |9 |10 |11 |12 |13 |14 |15 |

virtavie, ohi Eilvan ja Aatomun, heitseistä rannan kaareen seppel-

lahden, takaisin kiertää avarjen kulco modeus meidät Kuinks

Linnaan ja Ympäröivaan.

    Herra Tristankki, rakkauksien vahinguttaja, yli irlamminmeren,

oli ydimääräisen joentakaisin Pohjois-Panssarimerikasta tällä

puolen Vähä-Euroopan kannaslaihelia voimistellakseen

musterottelunsa niemisodan: eipä olleet pohjoisen Okeanoon

virran latvonsawyerin kareikkuet suurennelleet toissijaan

Laurenaasian Kreivicounnan magorgiaisille, kun he menivät äitäi

tuplin koko ajan: eipä palavasta äänen möyrakasta eihän eihän

sua suowalea pietrikkiveä: ei vielä, joskin hirveenpian jälkeen,

ollut kilivili puskiinni vanhaa kalkkista iisackia: ei vielä, joskin

haihtuu kaikki pätevyys, olleet siskotukset yhteen kirjoen toinensi

nathanjajoe. Papan maltaasta hiekiertäen oli melkoisen

pilaantuneen ulkoluen Jhem tai Shen pannut valokaarella ja

järinsateenkarvan jyrnä otsapäätös nähtiin rinkinä vesikasvoilla.

    Luhistuminen (tututussmuiyrskylevaatharjyrtäpyörminbronjyrn-

kaarrnnyjlhyyrnsseeistonnpauhaaurrauuoordaajärrietorspäh!)

kerran parr ikälohen wallstreitin jälleenkerrotaan aamutuimaasta

ja sittemmin haiveissa elämän läpi kaiken kristillisän trubapiston.

Tähteiden smuuri lankeemus perimysti sellaisessa lyhyessä

huomiossa Finneganin huikaadun, kestävän ylägaalin mies, että

lillerimäenpäänsä samassa lähettää haluttoman yhden no-niin

mitämäteen länteen lalleripallerivarpailleen: ja niiden

ylöskääntyytaittuukohtajapaikka on ulostyrmäyksessä puistossa

missä oralanssiineja on asetettu ruostumaan vihreän päälle kun

duplahin ensin rakasti livveloa. 

 Käännös | Käännös ja alkuteksti