|
|
|
|
kallioputouksen (hoahoahoah!) jossa uiuitsiuinut ja koko pitkävireisen illan, notkolaakson kirjavan illan, sinikellojen illan, naisen huiluvilaus kireissä trokeissa (O kariina! O kariina!) havahduttaa hänet. Messeilyesseilyllään ja jackmartinpolotuksellaan heistä kaikista hotelleissa ja loissa. Laputtaen masun liputtaa swiftsaillen, kultamultaisen Tupleron. Ahmon esiarmoa. Olemme mille, jos josit brutolle, uskomisaisillaan. Siis ano allas majakka ja ohita luoto kuvuntähden. O men. Niin me huokaa. Tappajateinivalas on nujertunut mutta irveet leviävät kannelle. Utku pöydein liitossa? Haisevä Fisu. Utku on pää paisteessa? Loilakomeron Kennedy leipää limppu. Ja utku nytki tarun hypännykseen? Lasi Danu U'Dunhasken maankuuluohua vanhoo Dubbelinia selevä. Mutta, kas, kuin sinä ryyppäilitkistelisitkistelistitkistelisitkin petossulloansa ja upottaisit hampaat läpi hänestä behemotina näkyvän kukkavalkean vartalon pythin jolle hän ei enää moeilloinkaan. Loppusilakse! Vain katouskuva itäisestä kuvaelmasta. Miltei punahipiä Salmosalar, Agapemonides ajoistapois ammoinen, hän on suluumme huruntunut, murunpurkkiinsurtama ja poispacttu. Joten summanointiin se ateria on mennyttä, katshahdus, syöpälesiivu ja lähtöterveiset sillisti. Kuitenkaan emme saa nähdä tyynenä brontoiktyalaisen muodon unikankeoituna hahmotellun, edes omaan yöaikaamme taimenoisvirran saralla jota Jyry rakasti ja Jyri nojasi. Hic cubat edilis. Apud libertinam parvulam. Mitjos hen on lipulatteissa tai pesuvilaehteissa, töyhkälumpuissa tai pyhäpukihokeissa, myös kaivosminttua tai essuunkerjääjä. Arrah, söör, me kaikki rakastamme pikku Anny Ruinya, tei, piti siis sanoa, rakaspikku Anna Rayiny, kun alla salanteenvarjonsa, kesken pikkuliru kera mellatkauksen, hen hölkkivie hoitsivie hompanplui. Jooh! Brntylijyksin läpää, jooh krluorsaa. Benn Kanervanummella, Tiihku Isoutissa niin ikään. Kalloinen pää hällä, syidensä pyöräyttäjä, ikäpääri nuorisolainen sameessiellä. Kukha? Hänen savijalkansa, vannopatinassa mätästyneet, tarkkeisti julkipani missä hän viimesi yksinäise tunttu, kautta lehtiseinän maan, missä maggy meidän nähnyt kokonaan, nuutuu siskonsaalin kanssaan. Kun vastassa taivuttaas tätä belles' alljincea takahamajassa Kipukkula 60:n, pyyhitetty kukku! linnoituksen pussipuolet, pom, tarapom, tarapom, urki kyttäykset, jockin ja hokkuksen liffeyn-väijyn sijainti. Joten kun pilviä vierähtää, jamey, ylpösilmän katsomundus on |
|
|
|
|
|
|
Copyright © 2006 Miikka Mutanen